Jobiekonomia erikoisosaajan silmin

Erikoisosaajan työpäivä kuluu nykyään suurelta osin muuhun kuin siihen, missä hän on paras. Kokenut sähköasentaja ajaa, tilaa tarvikkeita, laskuttaa ja täyttää lomakkeita. Lastenlääkäri kirjaa ja siirtää potilaita. Harvinaisen koneen korjaaja käyttää puolet ajastaan asiakkaiden etsimiseen. Jokainen tunti, joka ei hyödynnä erikoisosaamista, on menetetty sekä osaajalle että niille, jotka tarvitsisivat häntä.

Jobiekonomia muuttaa tämän.

Vain se osa, jossa olet paras

Työ jaetaan tehtäviksi, joten erikoisosaaja saa niitä tehtäviä, joissa hänen suhteellinen etunsa on suurin. Rutiiniosuudet, kuten valmistelun, siivouksen, tarvikehaun ja paperityöt, tekevät muut tai kone. Asentaja tekee vain asennuksen vaativan osan, ja apulainen hoitaa loput. Jokainen tunti tuottaa enemmän, ja se näkyy hinnassa.

Harvinainen osaaminen maksaa, mitä se on arvoista

Jobeina hinnoiteltu työ heijastaa kysyntää. Kun osaajia on vähän ja tarve on suuri, hinta nousee, eikä kukaan joudu neuvottelemaan siitä erikseen. Osaaja näkee myös, missä hänen taitoaan tarvitaan eniten, oli se naapurikunnassa tai toisella puolella maata.

Ei myyntiä, laskutusta eikä markkinointia

Kone löytää asiakkaat, sopii ajat, varmistaa tarvikkeet, hoitaa vakuutukset ja verot ja kuittaa työn tehdyksi. Maine kertyy tehdyistä töistä automaattisesti ja kulkee mukana palvelusta toiseen. Pienyrittäjän hallinnollinen taakka, joka nykyään syö merkittävän osan työajasta, katoaa lähes kokonaan.

Opettamisesta maksetaan

Erikoisosaaja on jobiekonomian arvokkain opettaja. Kone tarjoaa hänelle tehtäviä, joissa hän tekee työtä yhdessä oppijan kanssa, ja maksaa opettamisesta erikseen. Tämä ratkaisee ongelman, joka tekoälyn aikakaudella uhkaa monia ammatteja: jos juniorityöt katoavat, mistä tulevat seuraavat seniorit (ks. Hiilikaivoksen kanarialinnut)? Jobiekonomiassa kokemustikkaat eivät katkea, koska tikkaiden kiipeämisestä maksetaan kummallekin.

Oma osaaminen ei vanhene

Kone seuraa, miten kysyntä muuttuu, ja ehdottaa osaajalle ajoissa uusia taitoja, joilla hänen arvonsa säilyy tai kasvaa. Opiskelu on maksettua työtä (ks. Palkallinen oppiminen), joten erikoisosaajan ei tarvitse valita tulojen ja kehittymisen välillä.

Vapaus valita

Erikoisosaaja päättää itse, kuinka paljon ja milloin hän tekee töitä, mitä tehtäviä hän ottaa ja mitä opettelee seuraavaksi. Kone esittää vaihtoehdot ja niiden seuraukset: enemmän tuloja, enemmän vapaa-aikaa, enemmän vaihtelua tai nopeampaa kehittymistä. Valinta on osaajan.

Mitä erikoisosaaja antaa takaisin

Korkeammista ansioista kertyy myös enemmän verusta. Se rahoittaa koulutuksen, jonka ansiosta seuraavat osaajat syntyvät, ja infrastruktuurin, jota osaajakin käyttää. Erikoistuminen ei ole jobiekonomiassa itsekästä. Se on tapa hyödyttää mahdollisimman monia.

---

Katso myös: Jobiekonomian ylevät perusperiaatteet · Inhimillinen pääoma · Keikkatalous