Jobiekonomia · Osa 3/5
Jobiekonomia pitkäaikaistyöttömän aktivoijana
Pitkäaikaistyöttömyydessä harvoin ongelmana on haluttomuus tehdä mitään. Useimmiten kynnys palata on vuosi vuodelta korkeampi. Ansioluettelossa on aukko, jota pitää selittää. Työpaikka vaatii sitoutumista kahdeksaksi tunniksi viitenä päivänä viikossa, vaikka voimat riittäisivät kolmeen tuntiin kahtena. Kortit ovat vanhentuneet (ks. Työturvallisuuskortti ja tulityökortti). Pieni tulo voi pienentää etuuksia niin paljon, ettei työ kannata (ks. Kannustinloukku). Ja jokainen hylätty hakemus vie itseluottamusta.
Jobiekonomia purkaa nämä esteet yksi kerrallaan.
Kynnys on yksi jobi
Aloittaminen ei vaadi hakemusta, haastattelua eikä selityksiä. Riittää, että tekee yhden pienen asian, josta joku toinen hyötyy: vie kauppakassin, ulkoiluttaa koiran tai auttaa naapuria kantamaan sohvan. Ensimmäinen jobi on ensimmäinen onnistuminen, ja se on myös koneelle ensimmäinen merkintä siitä, mitä ihminen osaa.
Menneisyys ei ratkaise, osaaminen ratkaisee
Kone ei kysy, missä olit viisi vuotta. Se katsoo, mitä osaat tänään, ja oppii sen tekemällä. Aukko ansioluettelossa ei merkitse mitään, koska ansioluetteloa ei tarvita.
Hyvät ja huonot päivät sopivat molemmat
Työtä ei tarvitse sitoutua tekemään viikoiksi eteenpäin. Hyvänä päivänä voi tehdä paljon, huonona päivänä yhden pienen asian tai ei mitään. Kone oppii tuntemaan ihmisen rytmin ja tarjoaa tehtäviä, jotka sopivat juuri siihen päivään. Ihmiset, joiden elämä ei mahdu kahdeksasta neljään -muottiin, kuten kroonisesti sairaat, masennuksesta toipuvat, omaishoitajat ja päihteistä irrottautuvat, pääsevät mukaan omilla ehdoillaan.
Jokainen jobi kannattaa
Jobiekonomiassa jokainen tehty tehtävä kasvattaa käteen jäävää tuloa. Tuloa ei menetä kokonaan etuuksien leikkautumiseen, eikä tarvitse pelätä, että lyhyt työkeikka sotkee koko tukijärjestelmän. Tekeminen kannattaa aina, vaikka sitä olisi vähän.
Pienistä askelista uraksi
Kone ei jätä ihmistä yksinkertaisiin tehtäviin. Kun onnistumisia kertyy, tarjoukset muuttuvat vähän vaativammiksi. Kauppakassien viejä saa tarjouksen avustaa remonttiporukkaa, ja remontin avustaja saa tarjouksen opetella laatoitusta, josta hänelle maksetaan (ks. Palkallinen oppiminen). Muutamassa kuukaudessa ihmisellä voi olla ammatti, jota hän ei tiennyt voivansa oppia.
Aktivointi vetämällä, ei työntämällä
Perinteinen aktivointi perustuu velvoitteisiin ja sanktioihin, ja se kohtelee työtöntä valvottavana. Jobiekonomiassa aktivointi perustuu siihen, että tarjolla on koko ajan jotain mielekästä, sopivan kokoista ja lähellä olevaa. Kone etsii tehtäviä, joista ihminen todennäköisesti pitää, koska mielekäs työ kantaa pidemmälle kuin pakko.
Ihmisiä, ei vain tehtäviä
Pitkäaikaistyöttömyyden raskain puoli on usein yksinäisyys. Jokainen jobi on kohtaaminen: kiitos kauppakassista, kahvikuppi remontin lomassa tai tuttu naapuri, joka pyytää uudelleen. Osallisuus syntyy siitä, että joku tarvitsee sinua, ja jobiekonomia tuottaa tätä tunnetta joka päivä.
Katso myös: Jobiekonomian ylevät perusperiaatteet · Rakenteellinen työttömyys · Työn utopistinen tulevaisuus