Jobiekonomia · Osa 5/5
Jobiekonomia lapsen silmin
Jos kysyt kahdeksanvuotiaalta, mitä jobiekonomia on, vastaus voisi olla tällainen:
Kaikki auttaa toisiaan, ja siitä saa jobeja. Äiti korjaa ihmisten pyöriä ja isä opettaa. Mummulla käy joka tiistai Aino lukemassa, koska mummun silmät ei enää näe. Minä saan isona tehdä mitä vaan, mistä tykkään, ja jos en osaa, niin kone opettaa.
Lapsen näkökulmasta jobiekonomia näkyy vähemmän työnä ja enemmän siinä, millaista elämä ympärillä on.
Vanhemmat, joilla on aikaa
Jobiekonomiassa aikuinen voi itse päättää, milloin ja kuinka paljon tekee töitä. Vanhempi voi tehdä työnsä koulupäivän aikana ja olla kotona, kun lapsi tulee koulusta. Kun lapsi sairastuu, töitä ei tarvitse perua esihenkilön kanssa neuvotellen. Ne vain jäävät sillä kertaa ottamatta. Kun kenenkään vanhemmista ei tarvitse pelätä työttömyyttä, kodin ilmapiiri on kevyempi.
Naapurusto täynnä tuttuja aikuisia
Kun ihmiset tekevät pieniä töitä toisilleen lähellä kotiaan, naapurit tulevat tutuiksi. Pihalla on joku, joka korjaa, joku, joka neuvoo, ja joku, joka tietää, missä sienet kasvavat. Lapsi kasvaa yhteisössä, jossa aikuiset auttavat toisiaan ja jossa jokaisella on jotain annettavaa.
Koulu on paikka löytää, mistä tykkää
Nykyään nuoren pitää usein valita suunta jo peruskoulun lopussa, ja väärä valinta voi tuntua pysyvältä. Jobiekonomiassa ura ei ole yksi valinta vaan jatkuva matka: kone tarjoaa koko elämän ajan uusia asioita kokeiltavaksi ja opettaa niitä, ja oppimisesta maksetaan (ks. Palkallinen oppiminen). Koulun tehtäväksi jää antaa vahva pohja, eli lukutaito, matematiikka, uteliaisuus ja kyky tehdä yhteistyötä, ja auttaa lasta huomaamaan, mikä häntä innostaa.
Pienet teot, isot ajatukset
Jobiekonomiassa lapset eivät tee töitä. Lasten aika kuuluu leikille, koululle ja levolle, ja nuorten työtä suojaavat samat säännöt kuin nytkin. Lapsi näkee kuitenkin joka päivä yksinkertaisen totuuden: jokainen voi tehdä jotain, mitä joku toinen arvostaa. Kun hän auttaa isovanhempaa, se on hänelle ensimmäinen kokemus siitä, että hänen tekemisellään on merkitystä.
Tulevaisuus, jota ei tarvitse pelätä
Moni nykyinen lapsi kuulee aikuisten puhuvan siitä, että koneet vievät työt. Jobiekonomiassa lapsi kasvaa varmuudessa, että hänelle on aina paikka. Kone ei ole kilpailija, vaan opettaja ja apulainen, joka auttaa häntä löytämään oman juttunsa ja tulemaan siinä hyväksi. Lapsen silmin tulevaisuus ei ole kysymys siitä, jääkö ilman työtä, vaan siitä, mitä kaikkea kiinnostavaa ehtii tehdä.
Mitä kaikki tämä maksaa
Jokaisesta tehdystä jobista pieni osa, verus, menee yhteiseen: kouluihin, neuvoloihin, kirjastoihin, harrastuksiin ja terveydenhuoltoon. Lapsen silmin se tarkoittaa, että kun aikuiset auttavat toisiaan, lapsille rakennetaan samalla parempi koulu.
Katso myös: Jobiekonomian ylevät perusperiaatteet · Elinikäiset ansiot ja hauskuus