Inhimillinen pääoma

Inhimillinen pääoma tarkoittaa ihmisen tietoja, taitoja, terveyttä ja kokemusta siltä osin kuin ne kasvattavat hänen tuottavuuttaan. Käsitteen mukaan koulutus ja oppiminen ovat investointeja samaan tapaan kuin koneet ja rakennukset: niihin käytetään resursseja nyt, ja ne tuottavat tuloa myöhemmin.

Käsitettä kehittivät erityisesti Theodore Schultz (1961) ja Gary Becker, jonka kirja Human Capital ilmestyi vuonna 1964. Molemmat saivat myöhemmin taloustieteen Nobel-palkinnon.

Käsitteestä seuraa, että koulutuksesta kannattaa maksaa, jos sen tuottama tulevien tulojen lisäys on suurempi kuin koulutuksen kustannus. Tämä pätee myös silloin, kun kustannukset maksaa joku muu kuin oppija, esimerkiksi valtio tai työnantaja. Käytännössä tuottoa on vaikea ennustaa yksilötasolla, ja siksi koulutusta rahoitetaan yleensä kaikille samoin perustein.

Katso myös: Palkallinen oppiminen, Suhteellinen etu

Lähteet: Wikipedia: Human capital