Hyvinvointivaltio palkkakuitin varassa

Suomalainen hyvinvointivaltio on hieno kone. Se tuottaa terveydenhuoltoa, kouluja, eläkkeitä ja sen tunteen, että jos jotain sattuu, joku ottaa kopin.

Koneella on yksi polttoaine: palkat.

Tämä ei ole kärjistys. OECD:n tilastojen mukaan vuonna 2023 ansiotuloverot toivat 29,8 prosenttia Suomen verotuloista ja sosiaaliturvamaksut 29,1 prosenttia. Yhteensä lähes 59 prosenttia. Loppuosa on suurelta osin arvonlisäveroa, jota maksetaan rahalla, joka on ensin ansaittu palkkana. Verokiila keskipalkkaiselle oli 42,5 prosenttia. Työeläkejärjestelmä rahoitetaan maksuilla, jotka ovat prosenttiosuus palkasta.

Hyvinvointivaltio on siis rakennettu palkkakuitin varaan. Ja nyt joku on keksinyt koneen, joka tekee palkkakuitin arvoista työtä ilman palkkakuittia.

Lähtötilanne ei ole hyvä

Suomi ei ole menossa tähän murrokseen levänneenä.

Kesäkuussa 2026 työttömyysaste oli 10,8 prosenttia, korkein sitten vuoden 2000 ja EU:n korkeimpia. Julkinen velka nousi 88,5 prosenttiin BKT:sta vuonna 2025. Syntyvyys nousi viime vuonna hieman, 1,30 lapseen naista kohden, mikä oli hyvä uutinen lähinnä siksi, että edellisen vuoden 1,25 oli kaikkien aikojen matalin. Huoltosuhde heikkenee joka tapauksessa ja Kestävyysvaje on ollut valtiovarainministeriön vakioaihe koko 2020-luvun.

Kaikki tämä ennen kuin yksikään tekoäly on vienyt yhtään työpaikkaa.

Mitä tekoälyn tekijät itse sanovat

Tavallisesti teknologiayhtiöt vakuuttavat, että uusi teknologia luo enemmän työpaikkoja kuin vie. Tällä kertaa varoitukset tulevat yhtiöiltä itseltään.

Anthropicin toimitusjohtaja Dario Amodei arvioi toukokuussa 2025, että tekoäly voi hävittää jopa puolet aloitustason toimistotöistä ja nostaa työttömyyden 10–20 prosenttiin viidessä vuodessa. Anthropic Economic Index -kyselyssä kesäkuussa 2026 yli kolmannes lähes 9 700 vastaajasta arvioi, että tekoäly pystyy vuoden sisällä tekemään lähes kaikki heidän työtehtävänsä.

Tämä on ennuste ja mielipide, ei tosiasia. Moni ekonomisti on huomattavasti rauhallisempi. Ensimmäiset mittaukset kuitenkin näyttävät jo jotain: Stanfordin tutkijoiden kanarialintututkimuksen mukaan 22–25-vuotiaiden työllisyys tekoälylle alttiissa ammateissa oli kesäkuussa 2026 noin 19 prosenttia jäljessä siitä, missä sen olisi pitänyt olla. Laajaa syrjäytymistä ei vielä näy. Nuorista se alkaa.

Miksi juuri Suomi

Suomi teki 1990-luvun laman jälkeen kansallisen strategian, joka kannatti: koulutetaan kaikki, siirrytään korkean arvonlisän osaamistyöhön, jätetään halpa työ muille. Nokia, peliyhtiöt, insinööritoimistot, konsultit. Se suojasi meitä globalisaatiolta ja edelliseltä automaatioaallolta.

Nyt sama strategia on keskittänyt työllisyytemme juuri niihin tehtäviin, joissa tekoäly kehittyy nopeimmin. Koodaus, analyysi, kirjanpito, hallinto, viestintä, lakityö. Kaikki työ, joka tapahtuu ruudulla ja tuottaa tiedostoja.

Kirvesmiehen työtä tekoäly ei vie lähiaikoina. DI:n työn se voi viedä.

Mekanismi: tuotanto jää, palkka lähtee

Tekoäly ei vähennä tuotantoa. Suomalainen yritys, joka ennen maksoi kymmenelle asiantuntijalle, voi jatkossa maksaa kahdelle ja ostaa loput laskentatehona kansainväliseltä tekoäly-yhtiöltä. Tuotos on sama tai parempi.

Kahdeksan suomalaista palkkaa katoaa. Niiden mukana katoaa ansiotulovero, sosiaaliturvamaksut ja työeläkemaksut. Tilalle tulee halvempia hintoja, parempia voittoja ja laskuja Kaliforniaan. Mikään näistä ei ole asia, jota Suomen verojärjestelmä osaa verottaa kovin hyvin.

Sitten alkaa kierre:

Työttömyys kasvaa, joten työttömyysturvan ja toimeentulotuen menot kasvavat.
Palkkasumma pienenee, joten verotulot pienenevät.
Kotitaloudet kuluttavat vähemmän, joten arvonlisäverotulot pienenevät.
Valtio leikkaa, joten julkisen sektorin työpaikat vähenevät, ja palataan kohtaan 1.

Julkinen talous on kalleimmillaan juuri silloin, kun sen polttoaine loppuu.

Kokemustikkaat katkeavat

Toinen ongelma on hitaampi ja ehkä pahempi.

Juniorityöllä on ollut kaksi tehtävää. Se tuottaa rutiinityötä, ja se kouluttaa ihmisistä senioreita. Tekoäly on erinomainen ensimmäisessä. Jos juniorit korvataan tekoälyllä, säästö tulee heti. Lasku tulee kymmenen vuoden päästä, kun seniorit jäävät eläkkeelle eikä kukaan ole oppinut heidän työtään.

Mistä tulevat tulevaisuuden seniorit, jos kukaan ei ole enää junior?

Muutaman vuoden ajan vastaus on: niistä, jotka palkattiin ennen tekoälyä.

Olemme nähneet tämän ennenkin

1990-luvun lamassa Suomen BKT supistui reilusti yli kymmenen prosenttia, ja työttömyys nousi muutamassa vuodessa noin kolmesta prosentista yli 16 prosenttiin. Talous toipui. Työttömyys ei koskaan palannut ennalleen. Rakenteellinen työttömyys jäi pysyväksi, ja sen mukana ihmisiä, jotka eivät enää koskaan löytäneet reittiä takaisin.

Laman jälkeen työmaille ei enää vain kävelty. Tarvittiin kortteja, veronumero ja kursseja. Syyt olivat hyviä: turvallisuus ja harmaan talouden torjunta. Seuraus oli, että kynnys nousi niin korkeaksi, että iso joukko ihmisiä jäi sen alle.

Silloin ulos putosivat epävakaat, sairaat ja ne, joiden elämä ei mahtunut kahdeksasta neljään -muottiin. Tällä kertaa ulos putoaa korkeakoulutettu keskiluokka. Siis juuri se ryhmä, joka maksaa progressiivisen verotuksen suurimmat osuudet.

Ajatusharjoitus: pahin tapaus

Kirjoitin tästä fiktiivisen tulevaisuuden wikin pahimman tapauksen skenaariona. Se on ajatusharjoitus, ei ennuste. Luvut ovat keksittyjä, mutta niiden taustalla olevat mekanismit eivät.

Skenaariossa tietotyön romahdus alkaa vuonna 2027, kun tekoälyagentit alkavat tehdä pitkiä tehtäviä ilman valvontaa. Vastavalmistuneiden rekrytoinnit putoavat alle puoleen. Työttömyys nousee 19,6 prosenttiin vuonna 2029. Korkeakoulutetuista 25–34-vuotiaista työttömänä on lähes kolmannes.

Sitä seuraa veropohjan kriisi. Ansiotuloverot ja sosiaaliturvamaksut putoavat reaalisesti 21 prosenttia kahdessa vuodessa. Alijäämä on lähes 10 prosenttia BKT:sta, velka ohittaa 110 prosenttia, luottoluokitus laskee ja EU avaa liiallisen alijäämän menettelyn. Terveyskeskuksia ja kouluja suljetaan.

Ja kaiken tämän keskellä talous on tuottavampi kuin koskaan. Ohjelmistoja, analyyseja ja hallintoa syntyy lähes ilmaiseksi. Wikissä tätä kutsutaan runsauden paradoksiksi: maa on rikkaampi kuin koskaan, mutta valtio on konkurssissa ja puolet yliopiston käyneistä istuu kotona.

Miksi tavalliset keinot eivät riitä

Uudelleenkoulutus. Ihmisen voi kouluttaa uudelleen. Niin voi tekoälynkin, yleensä nopeammin. Kolmen vuoden muuntokoulutus ohjelmistotestaajaksi ei auta, jos testaus automatisoituu kahdessa.

Robottivero. Hyvä idea, kunnes yrität määritellä, mikä on robotti. Tekoäly ostetaan palveluna ulkomailta, ja veron välttämiseen riittää laskun lähettäminen toisesta maasta.

Perustulo. Suomi on jo kokeillut. Perustulokokeilu vuosina 2017–2018 paransi osallistujien hyvinvointia, mutta se ei vastannut kysymykseen, joka nyt on ainoa oleellinen: kuka sen maksaa, kun palkkoja ei ole?

Leikkaukset. Kierteen kohta 4.

Mikä on oikeasti rikki?

Suomalaisista ei tule hyödyttömiä. Hoivaa, korjaamista, opettamista, rakentamista, seuraa ja apua tarvitaan yhtä paljon kuin ennenkin, luultavasti enemmän. Ikääntyvä maa on täynnä tekemätöntä työtä.

Rikki on se, että meillä on vain yksi instituutio, joka muuttaa hyödyllisen työn toimeentuloksi ja verotuloiksi: työpaikka. Ja juuri sitä tekoäly purkaa.

Hyvinvointivaltio ei ole riippuvainen työpaikoista. Se on riippuvainen siitä, että hyödyllisestä työstä maksetaan ja maksuista voidaan periä veroa. Me vain olemme niin tottuneita tekemään molemmat työpaikan kautta, että pidämme niitä samana asiana.

Jos tämä kuulostaa toivottomalta, kirjoitin myös toisen version samasta tulevaisuudesta. Siinä käy ilmi, että tekoäly voi purkaa työpaikan instituution ja rakentaa tilalle jotain parempaa: Työn utopistinen tulevaisuus.